Niina Tammi, Niconor Oy

Olen Niina Tammi, Venäjän-liiketoimintaan erikoistuneen Niconor Oy:n toimitusjohtaja ja konsultti. Minun voi sanoa edustavan Kites ry:n hallituksen Venäjä-ulottuvuutta. Työni ja taustani liittyy monikieliseen ja -kulttuuriseen vuorovaikutukseen sitä kautta, että olen vuodesta 2006 vetänyt Suomen kieliteollisuuden Venäjän-vientirengasta, johon ovat osallistuneet keskeiset suomalaiset kieliteollisuusyritykset.

Renkaan kautta olen päässyt tutustumaan suomalaisten yritysten toimintaan ja niiden kohtaamiin haasteisiin lähietäisyydeltä sekä saanut tilaisuuden perehtyä melko syvällisesti myös alan markkinoihin Venäjällä. Taustaltani olen diplomi-insinööri ja auktorisoitu suomi-venäjä -kääntäjä.

Aiemmin syksyllä osallistuin Tapiola-yhtiön yrittäjille tarjoamaan aamukahvitilaisuuteen, jossa Tapiola Varainhoito Oy:n toimitusjohtaja Tom Liljenström puhui talouskriisin jälkeisestä ajasta ja mm. sen vaikutuksista toimialarakenteeseen Suomessa. Hänen mukaansa yksi keskeisistä trendeistä on se, että perinteisten teollisuudenalojen kamppaillessa kasvavien kustannussäästöpaineiden alla sellaiset yritykset menestyvät, jotka pystyvät tarjoamaan ratkaisuja näihin paineisiin. Sain ahaa-elämyksen: juuri tällaisen ”trendialan” kanssa olemme nyt tekemisissä!

Nykyisessä globaalissa maailmassa suuryritysten – ja yhä useammin myös pk-yritysten – monikielisten prosessien hallinta ja monikulttuurisuuden haasteista selviäminen muodostavat merkittävän osan yrityksen jokapäiväisistä toiminnoista ja näin ollen myös kustannuksista. Niin merkittävän, että näihin haasteisiin ratkaisuja tarjoava monilukuinen ja moni-ilmeinen yritysjoukko voidaan nähdä jopa omana toimialanaan – vuorovaikutusteollisuutena. Tämän viestin välittäminen ja konkretisointi sekä toimialan yritysten yhteenkokoaminen, niiden ”vuorovaikutuksellisen” identiteetin vahvistaminen ja avoimen yhteistyön edistäminen on mielestäni Kites ry:n tärkein tehtävä.

Yhdistyksen suurimmat haasteet liittyvät edellä mainitun viestin kiteyttämiseen ja yhdistyksen sisäisen rakenteen ja toiminnan muovaamiseen sitä vastaavaksi. Vähäisin näistä ei ole terminologian selkeyttäminen. Jo tässä esittelyssä olen käyttänyt termejä ”kieliteollisuus” ja ”vuorovaikutusteollisuus” jotka eivät varmasti aukea ilman selittämistä. Oma tulkintani vuorovaikutusteollisuudesta on: yritykset, jotka tarjoavat monikielistä ja monikulttuurista vuorovaikutusta helpottavia ja kustannuksia säästäviä ratkaisuja – palveluja ja teknologiaa. Näin määriteltynä vuorovaikutusteollisuus on tietenkin äärimmäisen laaja käsite kieliteollisuuden ollessa osa sitä. Kumpikaan termi ei ole vielä virallinen, joten terminologian määrittelemisessä ja sen tunnetuksi tekemisessä riittää työsarkaa.

Yhdistyksen nykyinen jäsenmalli lähtee klusteriajattelusta: mukana ovat sekä asiakkaat että ratkaisujen toimittajat. Kiinteä vuorovaikutus asiakkaiden kanssa on tietenkin äärimmäisen tärkeää, ja toisaalta suuryritykselle voi olla erittäin kiinnostavaa ja hyödyllistä seurata läheltä sille tärkeän toimialan kehitystä ja jopa päästä vaikuttamaan siihen. Tällainen malli johtaa kuitenkin siihen, että selkeää intressiajattelua ei pääse syntymään ja yhdistyksen viesti jää hämäräksi. Ratkaisuvaihtoehtona voisi olla esim. se, että eroteltaisiin varsinaiset jäsenet ja asiakasjäsenet, ja lisäksi asiakasetu ja sen markkinointi -työryhmän toimintaa kehitettäisiin todelliseksi vuoropuhelufoorumiksi ratkaisuntarjoajien ja asiakkaiden välillä.